Osallistuin SSAI:n (Scandinavian Society of Anaesthesiology and Intensive Care Medicine) kongressiin Reykjavikissa 10.–12.6.2026 Suomen Lastenlääkäriyhdistyksen myöntämän matka-apurahan turvin. Kongressin teema oli “Finding the balance”, ja ohjelma käsitteli laajasti anestesiologian ja tehohoidon ajankohtaisia aiheita. Tässä matkakertomuksessa keskityn erityisesti lastenlääkäreitä kiinnostaviin teemoihin.
Pediatrista anestesiaa käsittelevät sessiot korostivat kokonaisvaltaista lähestymistapaa lapsipotilaan hoitoon, jossa yhdistyvät lapsiystävällinen ympäristö, toimenpidepelon hyvä hallinta sekä toimiva vuorovaikutus lapsen ja perheen kanssa. Rauhallinen ympäristö, mahdollisuus tutustua välineisiin etukäteen sekä vanhemman läsnäolo vähentävät lapsen jännitystä ja helpottavat yhteistyötä. Toimenpidepelkoa voidaan vähentää tehokkaasti ennakoinnilla ja ei farmakologisilla keinoilla, kuten distraktiolla (esimerkiksi videoiden katselu, pelit, musiikki tai tarinan kertominen), rauhoittavalla ohjauksella, ja näin usein myös sedaation tarve pienenee. Vuorovaikutuksessa keskeistä on lapsen suora, ikätasoinen ja rehellinen kohtaaminen sekä vanhemman roolin huomioiminen, mikä tukee luottamuksen syntymistä ja hoidon sujuvuutta.
Kongressissa käsiteltiin laajasti myös lasten ilmatien hallintaa, joka tiivistettiin osuvasti luentodiassa: “paediatric anaesthesia = airway management”. Keskiössä ovat hapetus ja ventilaatio sekä kyky tunnistaa ja hoitaa erilaisia ilmatie-ongelmia. Anatomisia ilmatie-ongelmien syitä ovat esimerkiksi pään huono asento, puutteellinen maskiventilaatiotekniikka, suuret nielu-ja kitarisat, lihavuus sekä eritteet hengitysteissä. Funktionaalisia esteitä puolestaan aiheuttavat riittämätön anestesyvyys, laryngospasmi, lihasrigiditeetti ja bronkospasmi.
Käytännön työssä keskeistä on ongelmien ennakointi ja ennaltaehkäisy. Lapsen intubaatiossa suositellaan nykyisin ensisijaisesti videolaryngoskoopin käyttöä, sillä se parantaa näkyvyyttä ja lisää onnistumisprosenttia. Lisäksi nasaalinen korkeavirtaushappihoito (nasal high flow oxygen) intubaation aikana, noin 1–2 l/kg, voi pidentää turvallista apneaaikaa ja vähentää desaturaation riskiä erityisesti pienillä lapsilla. Näitä käytäntöjä tukevat myös ESAIC:n ja ESPA:n suositukset, joissa korostetaan lihasrelaksanttien käyttöä intubaation helpottamiseksi tilanteissa, joissa spontaania hengitystä ei tarvitse ylläpitää. Suositusten mukaan rokuronia tulisi suosia sukkinyylikoliinin.
Vaikean ilmatien tilanteita käsiteltiin myös käytännön tasolla. Pedriatrisessa anestesiassa “cannot intubate, cannot ventilate” -tilanteessa käytettävissä olevat pelastuskeinot ovat rajalliset, ja päätöksenteko on tehtävä nopeasti. Mahdollisina vaihtoehtoina mainittiin kirurginen ilmatie tai kanyylatekniikka,.
Ilmatiesessiossa kuultiin myös vaikuttava tapaus Islannista, jossa lääkäri joutui tekemään hätätrakeostomian nelivuotiaalle lapselle. Kyseessä oli erittäin harvinainen ja vaativa toimenpide, joka korosti vaikean ilmatien ennakoinnin merkitystä sekä sitä, että myös äärimmäisiin tilanteisiin tulee olla valmius. Tapaus toi esiin myös toisen tärkeän näkökulman: vaikeista ja lääkäriä kuormittavista, jopa traumatisoivista tilanteista tulisi pystyä puhumaan avoimemmin. Tällaisen keskustelukulttuurin vahvistaminen on tärkeää sekä yksittäisten ammattilaisten jaksamisen että koko alan oppimisen kannalta.
Kongressissa nousi esiin myös eroja pohjoismaisissa käytännöissä. Skandinavian muissa maissa käytetään selvästi enemmän toimenpidesedaatiota, esimerkiksi toteuttamalla anestesian induktio maskilla ja asettamalla iv kanyyli lapsen ollessa unessa. Suomessa puolestaan painotetaan enemmän lääkkeettömiä keinoja ja lapsen valmistelua. Kokonaisuutena viesti oli, että optimaalinen hoito perustuu näiden yhdistelmään: tarvittaessa riittävään sedaatioon sekä hyvään valmisteluun, ympäristöön ja vuorovaikutukseen.
SSAI 2026 -kongressi tarjosi käytännönläheisiä ja kliinisesti hyödyllisiä näkökulmia lasten hoitoon. Keskeisenä viestinä jäi mieleen ajatus: “paediatric anaesthesia: it is not only what you do, but how you do it.”
Lämpimät kiitokset Suomen Lastenlääkäriyhdistykselle saamastani matka-apurahasta.
Ulla Koskela
dos., anestesiologian ja tehohoidon sekä lastentautien erikoislääkäri
tehohoidon lisäkoulutus
Tehohoitokeskus, Oys