Osallistuin 51. pohjoismaiseen lastenkardiologikokoukseen (Nordic Pediatric Cardiology Meeting, NPCM), joka järjestettiin tällä kertaa Espoon Hanasaaressa 13.-15.9.2023. Kokouksella on pitkät perinteet, sillä se pidettiin ensimmäistä kertaa jo vuonna 1964 Helsingissä suomalaisen lastenkardiologian isänäkin pidetyn, lastentautiopin professori Bernhard Landtmanin aloitteesta. Kokouspaikka kiertää vuosittain eri pohjoismaissa, Islannissa tosin muita maita harvemmin. Hanasaaren ruotsalais-suomalainen kulttuurikeskus oli mitä oivallisin valinta kokouspaikaksi muista pohjoismaista saapuneille kollegoille sekä historiansa, kauniin saaristoluontonsa että tilojensa ja intiimin tunnelmansa vuoksi.
Kokousjärjestelyistä vastanneet Helsingin Uuden lastensairaalan lastenkardiologit olivat laatineet kiinnostavan ja kompaktin ohjelman, jossa pyrittiin tuomaan näkyväksi pohjoismaiden hoito- ja tutkimuskäytäntöjen yhtäläisyyksiä ja eroja ja niiden perusteita ja mahdollisuuksia pohjoismaiseen yhteistyöhön sekä potilaiden hoidon että tutkimuksen saralla. Aiheiksi olivat valikoituneet interventiokardiologian ajankohtaiset kysymykset, antikoagulanttihoidon indikaatiot ja uusien antikoagulanttien rooli lastenkardiologiassa, yksikammioisen potilaan kuvantamistutkimukset ja seurantaprotokollat sekä sikiökardiologiaan liittyvät haasteet. Nuoret ja vähän kokeneemmatkin tutkijat saivat esittää tutkimustuloksiaan omassa sessiossaan, joka oli kansainvälisestikin erittäin korkeatasoinen. Lisäksi saimme kuulla mielenkiintoisia ja inspiroivia luentoja tekoälyn käytön mahdollisuuksista sekä medisiinassa yleensä että lastenkardiologiassa erityisesti. Sydänlasten ja -nuorten kanssa työskenteleville sairaanhoitajille oli oma luento-ohjelmansa, joka herätti paljon kiinnostusta.
Sosiaalinen ohjelma, joka mahdollistaa epämuodollisen keskustelun ja verkostoitumisen, on oleellinen osa kokousta. Kulttuurikeskuksessa toteutuneet get together -illanvietto ensimmäisenä ja illallinen toisena kokouspäivänä loivat erinomaiset mahdollisuudet spontaaneihin keskusteluihin isommissa ja pienemmissä ryhmissä. Osallistujilla oli lisäksi mahdollisuus tutustua Hanasaareen ja sen lähistöllä oleviin muihin saariin yhteisten kävely-ja juoksulenkkien avulla.
Kokous oli sekä tieteellisesti että käytännön työn ja verkostoitumisen kannalta menestyksekäs. Lämmin kiitos Suomen Lastenlääkäriyhdistykselle saamastani tuesta.
Anita Arola