American Heart and Rhythm Society järjestää vuosittain maailman arvostetuimmaksi luokitellun sydämen rytmihäiriöiden tutkimukseen, diagnostiikkaan ja hoitoon keskittyvän kokouksen. Järjestyksessään 47. HRS oli houkutellut Chicagoon, Yhdysvaltoihin tänä keväänä yli 10 000 osallistujaa ympäri maailman. Suomalaiset rytmikardiologit olivat myös hyvin edustettuina kaikkiaan kahdeksan osallistujan voimin. Valtaosa kokouksen yli 2000 sessiosta ja workshopista keskittyi aikuispotilaisiin mutta kokousohjelmassa oli nytkin laadukas lasten rytmiongelmiin keskittyvä track, joten myös lasten rytmikardiologille oli tarjolla paljon mielenkiintoista asiaa. Toisaalta monilta osin aikuisten ja lasten rytmihäiriöiden diagnostiikka ja hoito ovat hyvin samanlaisia ja lähes kaikki lasten rytmihäiriöiden hoidossa ja tahdistinhoidossa käytettävät tekniikat ovat alun perin kehitetty aikuispotilaille, joten myös näistä sessioista saa aina hyviä vinkkejä omaan toimintaansa ja samalla hyvän käsityksen uusimmista innovaatioista ja hoitomuodoista, joita voi sitten harkita sovellettavaksi myös pienemmille potilaille. Koska elektrofysiologiassa, rytmihäiriöiden invasiivisessa hoidossa sekä tahdistinhoidossa yhteistyö hoitajien ja teknikoiden kanssa on erityisen tärkeää, on HRS:ssa ollut myös aina oma ns. allied personel- trackinsa, joka toimii erinomaisesti myös niille kollegoille, jotka ovat vasta aloittamassa elektrofysiologin uraansa – näin tein itsekin aikanaan, kun ensimmäiseen HRS:n osallistuin EP-urani alkumetreillä.
Kokouksessa on aina ollut plenary-luennon pitäjänä nimekkäitä ihmisiä (mm. Bill Clinton), joilla on itsellään jokin henkilökohtainen kytkös sydämen rytmihäiriöihin. Tänä vuonna puhujaksi oli pyydetty Dr. Will Flanarya, joka tunnetaan paremmin sosiaalisesta mediasta eri erikoisaloja ja amerikkalaista terveydenhuoltojärjestelmää tarkkasilmäisesti parodioivana Dr. Glaucomfleckenä. Kertomalla varsin avoimesti huumorilla höystettynä nuorena saamastaan syöpädiagnoosista ja muutama vuosi tämän jälkeen kokemastaan sydänpysähdyksestä oli tuhatpäisen yleisön jakamaton huomio taattu. Pohjoismaiseen terveydenhuoltojärjestelmään tottuneena oli myös kylmäävää kuulla miten haastavaa voi hyväosaisenkin, sairausvakuutuksen omaavan ihmisen jälkipyykki ja maksurumba pitkien sairaalahoitojen jälkeen olla, puhumattakaan niistä, joille ei vakuutuksia ole.
Kokouksen tieteellinen anti oli erinomainen. Itselleni ja lasten rytmihäiriöitä ajatellen kiinnostavinta oli kuulla uusimmista pioneeritutkimuksista koskien johdottomia johtoratatahdistimia ja alun perin eteisvärinän hoitoon kehitetyn pulse field ablaatio-tekniikan käytöstä muiden rytmihäiriöiden hoidossa, jolloin tekniikka olisi käyttökelpoinen myös lapsia ajatellen. Ensimmäisiä hankalien oikoratojen ja eteistakykardian hoitoja onkin jo lapsilla kokeiltu hyvin tuloksin. Kokouksessa oli myös useampia sessioita tekoälyn käytöstä rytmihäiriöiden eri osa-alueilla. Vaikuttavimmat tulokset ovat tällä hetkellä ehdottomasti EKG:n tulkintaan liittyviä ja kokouksen jälkeen syntyikin vaikutelma, että EKG:n tekoälyanalyysit voivat ennustaa uskomattoman hyvin tulevaisuuden riskiä sairastua eteisvärinään taikka sydämen vajaatoimintaan, vaikka näistä ei mitään muita merkkejä vielä olisikaan. Myös sovelluksia pitkäQT-oireyhtymään liittyen esiteltiin.
Kaupunkina Chicago ylitti odotukset. Illalla tehty arkkitehtuuriin keskittyvä jokiristeily avasi hienosti kaupungin monivaiheista historiaa ja pilvenpiirtäjiin sai aivan uuden näkökulman kaupunkia halkovalta joelta ihailtuna. Kaupunki on myös viisaasti jättänyt Erie-järven ja rakennetun kaupungin väliin pitkän viherkaistaleen, joka toimii mukavana virkistäytymisalueena ja vastapainona kaupungin urbaanille ja kovaääniselle sykkeelle. Harmi kyllä, itselleni ei tiukan kokousohjelman vuoksi ollut mahdollisuutta aluetta hyödyntää yhtä aamulenkkiä enempää. Kokousmatka oli kaikkiaan varsin antoisa ja kiitän Suomen Lastenlääkäriyhdistystä saamastani tuesta, jota ilman ei tällainen kustannuksiltaan varsin korkea kokousmatka olisi ollut mahdollista. Taas kerran kokousmatkalta palasi hieman viisaampana ja toisaalta luottavaisena siitä, että lasten rytmihäiriöiden hoito Suomessa on korkealla tasolla ja pienestä koostamme huolimatta olemme olleet edelläkävijöiden joukossa monien viime vuosina tulleiden kehitysaskeleiden ottajina.
Ilkka Jaakkola, LT
Lastenkardiologi, elektrofysiologi
HUS, Uusi Lastensairaa