The 61th Annual ESPE (European Society for Paediatric Endocrinology) Meeting, 21.– 23.9.2023 Haag, Alankomaat
Euroopan lastenendokrinologiyhdistyksen (European Society for Paediatric Endocrinology, ESPE) 61. vuosikokous järjestettiin 21.–23.9.2023 Haagissa, Alankomaissa. Kokouksen teemana oli ”Global Challenges in Paediatric Endocrinology”. Kokouksen tieteellinen anti oli korkeatasoinen koostuen yhteisluennoista ja useista päällekkäisistä symposiumeista, Meet the Expert-, New Advances- ja How Do I- sekä abstraktipohjaisista Free Communications –sessioista ja erilaisista posteriesityksistä. Postereita oli esillä joka päivä lukuisia, ja osa oli pelkästään sähköisessä muodossa nähtävillä. Myös omalla tutkijaryhmällämme oli esillä posteri koskien insuliiniherkkyyteen ja matala-asteiseen tulehdukseen liittyviä tekijöitä 20-vuotiailla pre-eklampsiaraskauksista syntyneillä nuorilla aikuisilla.
Luentojen suhteen valinnanvaraa oli paljon, ja välillä oli jopa vaikea valita, mihin useista samanaikaisista kiinnostavista sessioista osallistuisi. Pyrin osallistumaan erityisesti sekä tutkimusaiheittani koskeville että genetiikkaan liittyville luennoille, ja varsinkin jälkimmäisiä riitti paljon. Suosikkini oli Geneven yliopiston professori, perinnöllisyyslääkäri Stylianos Antonarakiksen luento ”How the genome predicts human disease”. Muita plenarysessioiden aiheita olivat mm. ultraprosessoidun ruoan merkitys lapsuusiän lihavuusepidemiassa (Frank Hu, Boston), tekoälyn vaikutus lääketieteeseen (Henk Marquering, Amsterdam), endokriinisten autoimmuunisairauksien uudet lähestymistavat (Olle Kämpe, Tukholma) sekä useita muita. Mieleen jäi myös Margaret McCarthyn (Baltimore) videoklipit touhuavista poikahiiristä ja rauhallisista tyttöhiiristä aivojen toiminnan sukupuolieroihin liittyvässä luennossaan.
Seurasin myös mielenkiintoisia esityksiä mm. Klinefelterin, Turnerin ja Prader-Willin oireyhtymistä, lasten luustosairauksista, DNA-metylaatiotutkimuksen hyödyntämisestä harvinaissairauksien diagnostiikassa ja Yearbook-katsauksia. Jälleen kerran oli myös ilahduttavaa seurata ESPE:n palkintojenjakotilaisuuksia.
Tällä matkalla minulla oli perhe mukana, joten vietin vapaa-ajan heidän kanssaan. Sää ei valitettavasti suosinut, mutta Scheveningenin merenrantakaupunginosa olisi parhaimmillaan voinut tarjota puitteet kuin etelänlomalle konsanaan.
Lämmin kiitos Suomen Lastenlääkäriyhdistykselle saamastani matka-apurahasta!
Satu Seppä
LT, lastenlääkäri, perinnöllisyyslääketieteeseen erikoistuva lääkäri
UEF, HUS